Hae
Fundamental

Mikä olisi ikäsi, jos et sitä tietäisi?

Muistan, kuinka pienenä isälläni oli tapana kertoa minulle ja sisarilleni tarinoita siitä, mikä kaikki maailmassa oli jo ehtinyt muuttua hänen elinaikanaan. Autoihin oli tullut turvavyöt, televisioihin värit, sittemmin jo minunkin elinaikanani, matkapuhelimet ja internet. Pienen lapsen mielessä pyöri silloin vain kaksi loogiselta tuntuvaa selitystä moisille muutoksille: joko isäni oli tosi, tosi vanha tai hänen siihen astisessa elämässään oli ehtinyt tapahtua poikkeuksellisen paljon muutoksia.

Nyt omaa kolmikymmenvuotista elämäntaivaltani taaksepäin peilaten huomaan kuitenkin, että maailma on jo kaukana siitä, mihin aikanaan synnyin. Kuka tietää, mitä se on tästä kolmenkymmenen vuoden päästä?

Meillä ihmisillä on tapana tarkastella tulevaisuutta nykyhetkestä käsin. Mielemme rakentaa odotuksia tulevalle sen pohjalta, minkä tiedämme jo olevan olemassa. Toisaalta luomme nykyhetkeä myös menneissyytemme läpi peilaten.

Objektiivisemmin tarkasteltuna meidän pitäisi kyseenalaistaa tätä näkökulmaa enemmän. Saatamme pohtia mihin nyt olemassa oleva on suuntaamassa, kun pitäisi uteliaana kohdata kysymys, onko näitä asioita enää tulevaisuudessa? Lennämmekö lomille lentokoneilla? Ostammeko arjen tarpeet ruokakaupoista? Onko sitä työtä, mitä nyt teemme?

IKÄ ON SEKÄ KOKEMUS ETTÄ RAJOJEN ASETTAJA

Yhtälailla voimme sitoa itsemme olettamuksiin ikämme pohjalta. Jollekin kolmekymmentä on paljon, toiselle vähän. Itselleni juuri nyt sopivasti. Eri elämänvaiheiden venähtäessä ja elinajanodotteiden pidentyessä myönnän kuitenkin, että tietyt ikään sidotut faktat saattavat hämärtyä. Lienen juuri sellainen stereotyyppinen korkeakoulututkinnon omaava suomalainen, jonka ikäkäsitys on vähintäänkin optimistinen. Sellainen, joka tarkastelee maailmaa omista arvoistaan ja kokemuksistaan käsin, ajoin miettien maailman tilaa jopa liiaksi. Sellainen, joka on jo tiukasti työelämään sidottu, mutta samaan aikaan vielä pidemmälle pyrkivä.

Tietyt ihmisbiologian määräämät raja-arvot on silti tiedostettava ja niiden ohittamiseen liittyvät riskit hyväksyttävä. Toisaalta kaikki voi mennä myös hyvin, juuri sillä aikataululla mikä omaan elämään parhaiten istuu.

Jos en tietäisi ikääni, heiluisi se todennäköisesti paljonkin eri roolien mukaan. Omien vanhempien seurassa reippaasti taantuen, puolison kanssa ikinuoreksi heittäytyen, työelämässä jonkinlaisena iättömyyden kokemuksena esiintyen. Kehoni kuitenkin kertoo kertyneistä kilometreistä, hyvin lempeästi toki vielä sekin.

IKÄÄN EI VOI VAIKUTTAA, IKÄÄNTYMISEEN PALJONKIN

Osittain positiivista ikäkokemustani buustaa tieto, että tulen pitkäikäisestä suvusta. Se ei silti suoranaisesti kerro vielä mitään oman elämäni luvatusta mitasta. Oman vanhenemisensa eteen voi silti tehdä paljonkin. Jälleen kerran kaikki palaa lähtökohtaisesti omien perustarpeiden huomioimisen äärelle. Stressi on pitkäkestoisesti jatkuessaan ihmiselimistön pahin myrkky. Sitä aiheuttavat sekä sisäiset kokemukset että ulkoiset tekijät. Mieli erottaa positiivisen stressin negatiivisesta, mutta keholle kaikki stressi on yhtä kuluttavaa. Tehokkainta stressinhallintaa on ensisijaisesti stressitekijöiden karsiminen, sen jälkeen jäljelle jäävien tasapainottaminen. Stressi on sopivissa määrin kuitenkin myös tarpeellista – pelkkää hyvää ja positiivista ei ihmiselämältä vaadita.

Tässä iässä saatan saada omasta toiminnastani vielä paljonkin anteeksi, mutta vuosikymmen eteenpäin haitallisen toiminnan seuraukset yhä näkyvämmin kontolleni. Toisaalta omaa terveyttäni koskettavat myös sellaiset tekijät, jotka montaa muuta herkemmin muistuttavat siitä, että itseään ei saa ohittaa. Se mikä ajoin tuntuu kiroukselta tuo mukanaan myös mahdollisuuden toimia tietoisesti itsensä eteen.

Mikä olisi sinun ikäsi, jos et sitä tietäisi?

Kuinka paljon eroa olisi kehon, mielen ja muunlaisten ikäkokemusten välillä?

 

Eilen taas vuoden verran enemmän elämää kokeneena,

– Linda

Jos panostat tänä vuonna vain yhteen asiaan – panosta uneen!

Tammikuu on lähtenyt täällä vauhdikkaasti ja työntäyteisesti käyntiin, ja sen huomaa myös kehon vireystilassa. Vuoden alku tuo mukanaan paljon uutta intoa ja tarmoa suunnitella, luoda ja toteuttaa. Kaiken tämän energian kasautuessa välillä on haastavaa muistaa pysähtyä ja hengähtää. Levätä. Niin tavallinen, niin arkinen asia, mutta isossa kuvassa niin kovin olennainen.

Kuten Lindakin edellisessä tekstissään totesi, monesti kaiken tekemisen keskellä pääsee unohtumaan, kuinka yksinkertaisista asioista hyvinvointi on lopulta kiinni. Pohjimmiltaan kokonaisuus rakentuu riittävän levon, oikeanlaisen ravinnon ja säännöllisen liikkumisen päälle. Näistä kolmesta uni ansaitsee mielestäni vielä erityismaininnan, sillä se usein jää ravinnon ja liikunnan varjoon puhuttaessa terveellisistä elämäntavoista. Riittävä lepo on monessa mielessä kuitenkin koko hyvinvointia ja terveyttä kannatteleva pohja – kun se on kunnossa, päälle voi turvallisesti rakentaa kestävää kokonaisuutta. Jos pohja on epävakaa, mikään siihen päälle rakennettu ei kovin kauaa kannattele koko kuormaa.

Kurkistus uneen liittyviin faktoihin auttanee, jotta itsekin malttaisin nostaa riittävät yöunet taas ansaitsemalleen sijalle tärkeiden asioiden listallani.

Mihin unta tarvitaan?

Kuten aiemmin todettu, riittävä ja säännöllinen uni on yksi ihmisen perustarpeista, siinä missä syöminen ja juominenkin – ilman sitä elimistö ei kykene säilyttämään normaalia fyysistä tai psyykkistä toimintakykyään kovin pitkään. Nukkuminen on pohjimmiltaan jopa elossa säilymisen kannalta olennainen aktiviteetti. Asiaa on tutkittu rotilla, ja niiden kohdalla viikkokausia kestävä yhtäjaksoinen valvominen johtaa lopulta kuolemaan. Ymmärrettävistä syistä vastaavaa koetta ei ole voitu ihmisillä toteuttaa. On silti kohtalaisen perusteltua olettaa seurausten olevan samanlaiset. Onneksi todellisuudessa uneen ja nukkumiseen liittyvät ongelmat harvemmin kuitenkaan eskaloituvat viikkoja kestäväksi valvomiseksi. Monesti kyse on lievemmistä ilmiöistä, jotka aiheuttavat toiminnallista haittaa, mutta eivät uhkaa välittömästi henkeä.

Aivot tarvitsevat unta erityisesti kognitiivisiin toimintoihin, kuten työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseen sekä tarkkaavuuden ja muistin optimaaliseen toimintaan. Näin ollen jo normaalista työpäivästä suoriutuminen vaatii alleen hyvät yöunet, puhumattakaan tilanteista, jotka vaativat erityistä tarkkaavuutta ja muistin toimintaa, kuten uuden taidon tai työtehtävän opettelu.

Myös vireystilan, mielialan ja tunteiden mielekäs säätely on pitkälti riippuvaista unesta. Moni onkin varmaan huomannut, että väsyneenä mieliala harvoin on korkealla, vaan ajatukset ovat ennemminkin taipuvaisia kääntymään negatiivissävytteisiksi.  Univaje voi ajaa psyykkisen kantokyvyn kovalle koetukselle, etenkin jos taustalla on jo ennestään stressaava elämäntilanne.

Elimistössä uni vaikuttaa muun muassa immuunipuolustusjärjestelmän ja aineenvaihdunnan toimintaan. Pitkään jatkuneessa univajeessa olemme alttiimpia sairastumaan, sillä elimistön puolustusmekanismit eivät toimi täydellä tehollaan. Riittävät yöunet ovat myös yksi painonhallinnan peruspilareista – univaje saa ihmisen himoitsemaan rasvaista ja hiilihydraattipitoista ruokaa, ja pitkään jatkuneena univaje lisää riskiä painonnousulle.

Uni edistää myös kudosten kasvua ja kehitystä, sillä kasvuhormonin erityspulssit ovat vilkkaimmillaan syvän unen aikana. Tästä syystä riittävä lepo on äärimmäisen tärkeää etenkin kasvuikäisille lapsille ja nuorille. Kasvuhormoni vaikuttaa myös aikuisilla esimerkiksi lihaskasvuun, joten urheilun ja liikunnan kehoa voimistavat vaikutukset saadaan tuotua parhaiten esiin huolehtimalla riittävästä määrästä unta.

Kuinka paljon on riittävästi?

Suositeltu määrä unta aikuisille on 7-9 tuntia ja teini-ikäisille 8-10 tuntia yössä. Riittävässä unen määrässä on kuitenkin yksilöllisiä eroja, joten ehdottoman oikeita ”viiterajoja” ei varsinaisesti voida asettaa – jotkut saattavat tulla toimeen kuudenkin tunnin yöunilla, ja osa ihmisistä vaatii lähemmäs 10 tuntia unta yössä kokeakseen olonsa virkeäksi. Pääsääntöisesti voidaan kuitenkin sanoa, että aikuisten olisi hyvä tähdätä vähintään 7-8 tuntiin yössä. Oleellista on etenkin nukuttujen tuntien kokonaismäärä vuorokaudessa; lyhyeksi jääviä yöunia voi siis täydentää nukkumalla päiväunia. Puolen tunnin mittaiset päiväunet virkistävät kehnosti nukutun yön jälkeen vaikuttamatta kuitenkaan vielä seuraavan yön uneen.

unettomuus – mitä voin itse tehdä asialle?

Vaikka riittävästä unen saannista pyrkisikin pääsääntöisesti pitämään hyvää huolta, lähes kaikille tulee ajoittain eteen huonosti nukuttuja öitä. Tämänkaltaisen tilapäisen unettomuuden taustalla on usein stressaava tai kuormittava elämäntilanne, vaihtelevat nukkumaanmeno- ja ylösnousuajat, tai aikaerorasitus matkustuksen jäljiltä.

Lyhytaikaisia univaikeuksia voi monesti lievittää kotikonstein. Tällöin on aiheellista kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin tekijöihin:

1. Alkoholin ja kofeiinin välttäminen – alkoholia olisi syytä välttää ainakin pari tuntia ennen (mieluusti tietysti kokonaan), ja kofeiinipitoisia juomia 4-5 tuntia ennen nukkumaanmenoa.

2. Hiilihydraattipitoinen ateria ennen nukkumaanmenoa voi helpottaa nukahtamista – esimerkiksi puuro on hyvä iltapalavaihtoehto nukahtamisen edistämiseksi.

3. Liikunta alkuillasta, muttei liian myöhään – liikunta klo 17-20 välillä voi helpottaa nukahtamista, mutta varsinkin raskas liikunta tätä myöhemmin nostaa elimistön vireystilaa siinä määrin, että unen tulo saattaa vaikeutua.

4. Ärsykkeiden hallinta – hieman viileä huoneen lämpötila (17-21 astetta) sekä mahdollisimman pimeä huone ovat optimaaliset olosuhteet nukahtamisen kannalta. Myös älylaitteiden käyttö sängyssä ennen nukkumaanmenoa on tapa josta olisi hyvä yrittää luopua, jos nukahtamisen kanssa on vaikeuksia.

5. Sängystä nouseminen aina samaan aikaan, riippumatta siitä, milloin on mennyt nukkumaan – vapaapäivinä pitkään nukkuminen on houkutteleva tapa, jota monet säännönmukaisesti harrastavat. Keho kuitenkin kiittää aikaisin heräämisestä säilyttämällä unirytminsä, ja siten vireystilansa, myös vapaapäivien jälkeisinä päivinä.

6. Sängyn käyttäminen muuhun kuin nukkumiseen – leffojen ja sarjojen katselu, lukeminen, syöminen. Kaikki asioita, joita mielellään tekisi sängyssä makoillen, mutta jotka voivat myös vaikeuttaa nukahtamisyrityksiä. Siispä sänky olisi parasta pyhittää vain sille itselleen – nukkumiselle.

7. Psyykkinen aktiivisuus ennen nukkumaanmenoa – suunnittelu, pohtiminen ja muisteleminen. Siinä missä liian myöhään illalla tapahtuva fyysinen aktiivisuus vaikeuttaa nukahtamista, myös mielen aktiivisuus nostaa kehon vireystilaa. Varsinkin, jos ajattelun kohteina ovat voimakkaan tunnepitoiset tapahtumat, muistot tai suunnitelmat. Ajatukset olisi siis syytä pyrkiä rauhoittamaan nukkumaan mennessä. Apuna tähän voi käyttää esimerkiksi hidastempoista musiikkia, hengitysharjoituksia tai meditaatiota.

8. Sängyssä oleskelu ylipitkiä aikoja useammin kuin kahdesti viikossa – Liittyen osin kohtaan 6, sängyssä oleskelua muutoin kun yöaikaan olisi hyvä välttää, tai ainakin rajoittaa – Netflix-maratoneja kannattaa näin ollen harrastaa korkeintaan kerran viikossa.

9. Liian pitkät päiväunet – muista laittaa kello herättämään viimeistään 30 minuutin kuluttua, niin saat suojeltua seuraavan yön unia.

 

Taidan ottaa neuvoistani vaarin ja testata empiirisesti vinkkien toimivuutta. Josko into ja ajatukset malttaisivat välillä antaa tilaa myös unelle.

-Inkeri