Hae
Fundamental

Miltä kehossasi tuntuu juuri nyt?

Milloin viimeksi pysähdyit tarkkailemaan hengitystäsi? Entä milloin viimeksi keskityit kuulostelemaan kehosi tuntemuksia?

”Keskity ainoastaan omaan hengitykseesi ja oman kehosi tuntemuksiin tässä hetkessä”. Lause, jonka huomaan toistavani viikoittain tunneillani. Joogaharjoituksessa kovin tyypillinen ohjeistus, huomioonottaen että fyysisen harjoituksen perimmäinen tarkoitus on valmistaa kehoa meditaatioon. Mutta mihin tämä lause oikeastaan ohjaa?

Se johdattaa meidät havainnoimaan tätä hetkeä. Pysähtymään kehomme äärelle juuri nyt.

Kun hengitystään ja kehoaan pysähtyy tarkkailemaan säännöllisesti, tietoisuus omien kokemusten ja ajatusten vaikutuksista kehossa lisääntyy. Sitä alkaa havaitsemaan, milloin olo on hyvä ja rento. Toisaalta alkaa myös huomaamaan hetkiä, jolloin lihasjännitykset ovat voimakkaimmillaan, ja keho on jähmeän tuntuinen. Olennaista on vain tarkkailla omasta kehosta ja mielestä nousevia asioita. Tutkailla avoimesti ja mielenkiinnolla, ei tuomiten tai arvostellen. Huomioida, ja sen jälkeen päästää irti. Jos tätä tietoista pysähtymistä ja havainnointia jatkaa säännöllisesti, saattaa pikkuhiljaa käydä niin, että hyvää ja rentoa oloa huomaakin kokevansa useammin.

Muutos ei johdu siitä, että kehon ja mielen kireyksien ulkoiset syyt katoaisivat. Reaktiomme ärsykkeisiin muuttuvat tietoisen olemisen myötä. Mieli ei jää enää samalla tavalla kiinni kokemuksiin ja ajatuksiin. Myös kehossa heräävät reaktiiviset tuntemukset vaimenevat. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö tunteita enää lainkaan heräisi. Niiden painotus vain muuttuu. Asiat, jotka aiemmin ovat herättäneet pientä ärsytystä, eivät enää samalla tavalla ärsytäkään. Hyvän olonsa uhraaminen mitättömien asioiden murehtimisen vuoksi ei enää houkuttele. Toisaalta ilostuttavien asioiden määrä usein lisääntyy, kun pienienkin asioiden hienouksien äärelle malttaa pysähtyä. Mitä pienemmistä asioista oppii nauttimaan, sitä enemmän kokee arjessaan hyvää oloa. Erinomainen kierre, jos minulta kysytään.

Pysähtyminen ja havainnointi on pieni muutos omissa teoissa, mutta loppujen lopuksi hyvin suuri muutos elämässä. Haluankin heittää teille haasteen. Viikon ajan, varaa päivistäsi 5 minuuttia ja keskity vain olemiseen. Hengittämiseen. Pysähdy kuulostelemaan, miltä kehossasi tuntuu juuri nyt?

-Inkeri

 

Mikä olisi ikäsi, jos et sitä tietäisi?

Muistan, kuinka pienenä isälläni oli tapana kertoa minulle ja sisarilleni tarinoita siitä, mikä kaikki maailmassa oli jo ehtinyt muuttua hänen elinaikanaan. Autoihin oli tullut turvavyöt, televisioihin värit, sittemmin jo minunkin elinaikanani, matkapuhelimet ja internet. Pienen lapsen mielessä pyöri silloin vain kaksi loogiselta tuntuvaa selitystä moisille muutoksille: joko isäni oli tosi, tosi vanha tai hänen siihen astisessa elämässään oli ehtinyt tapahtua poikkeuksellisen paljon muutoksia.

Nyt omaa kolmikymmenvuotista elämäntaivaltani taaksepäin peilaten huomaan kuitenkin, että maailma on jo kaukana siitä, mihin aikanaan synnyin. Kuka tietää, mitä se on tästä kolmenkymmenen vuoden päästä?

Meillä ihmisillä on tapana tarkastella tulevaisuutta nykyhetkestä käsin. Mielemme rakentaa odotuksia tulevalle sen pohjalta, minkä tiedämme jo olevan olemassa. Toisaalta luomme nykyhetkeä myös menneissyytemme läpi peilaten.

Objektiivisemmin tarkasteltuna meidän pitäisi kyseenalaistaa tätä näkökulmaa enemmän. Saatamme pohtia mihin nyt olemassa oleva on suuntaamassa, kun pitäisi uteliaana kohdata kysymys, onko näitä asioita enää tulevaisuudessa? Lennämmekö lomille lentokoneilla? Ostammeko arjen tarpeet ruokakaupoista? Onko sitä työtä, mitä nyt teemme?

IKÄ ON SEKÄ KOKEMUS ETTÄ RAJOJEN ASETTAJA

Yhtälailla voimme sitoa itsemme olettamuksiin ikämme pohjalta. Jollekin kolmekymmentä on paljon, toiselle vähän. Itselleni juuri nyt sopivasti. Eri elämänvaiheiden venähtäessä ja elinajanodotteiden pidentyessä myönnän kuitenkin, että tietyt ikään sidotut faktat saattavat hämärtyä. Lienen juuri sellainen stereotyyppinen korkeakoulututkinnon omaava suomalainen, jonka ikäkäsitys on vähintäänkin optimistinen. Sellainen, joka tarkastelee maailmaa omista arvoistaan ja kokemuksistaan käsin, ajoin miettien maailman tilaa jopa liiaksi. Sellainen, joka on jo tiukasti työelämään sidottu, mutta samaan aikaan vielä pidemmälle pyrkivä.

Tietyt ihmisbiologian määräämät raja-arvot on silti tiedostettava ja niiden ohittamiseen liittyvät riskit hyväksyttävä. Toisaalta kaikki voi mennä myös hyvin, juuri sillä aikataululla mikä omaan elämään parhaiten istuu.

Jos en tietäisi ikääni, heiluisi se todennäköisesti paljonkin eri roolien mukaan. Omien vanhempien seurassa reippaasti taantuen, puolison kanssa ikinuoreksi heittäytyen, työelämässä jonkinlaisena iättömyyden kokemuksena esiintyen. Kehoni kuitenkin kertoo kertyneistä kilometreistä, hyvin lempeästi toki vielä sekin.

IKÄÄN EI VOI VAIKUTTAA, IKÄÄNTYMISEEN PALJONKIN

Osittain positiivista ikäkokemustani buustaa tieto, että tulen pitkäikäisestä suvusta. Se ei silti suoranaisesti kerro vielä mitään oman elämäni luvatusta mitasta. Oman vanhenemisensa eteen voi silti tehdä paljonkin. Jälleen kerran kaikki palaa lähtökohtaisesti omien perustarpeiden huomioimisen äärelle. Stressi on pitkäkestoisesti jatkuessaan ihmiselimistön pahin myrkky. Sitä aiheuttavat sekä sisäiset kokemukset että ulkoiset tekijät. Mieli erottaa positiivisen stressin negatiivisesta, mutta keholle kaikki stressi on yhtä kuluttavaa. Tehokkainta stressinhallintaa on ensisijaisesti stressitekijöiden karsiminen, sen jälkeen jäljelle jäävien tasapainottaminen. Stressi on sopivissa määrin kuitenkin myös tarpeellista – pelkkää hyvää ja positiivista ei ihmiselämältä vaadita.

Tässä iässä saatan saada omasta toiminnastani vielä paljonkin anteeksi, mutta vuosikymmen eteenpäin haitallisen toiminnan seuraukset yhä näkyvämmin kontolleni. Toisaalta omaa terveyttäni koskettavat myös sellaiset tekijät, jotka montaa muuta herkemmin muistuttavat siitä, että itseään ei saa ohittaa. Se mikä ajoin tuntuu kiroukselta tuo mukanaan myös mahdollisuuden toimia tietoisesti itsensä eteen.

Mikä olisi sinun ikäsi, jos et sitä tietäisi?

Kuinka paljon eroa olisi kehon, mielen ja muunlaisten ikäkokemusten välillä?

 

Eilen taas vuoden verran enemmän elämää kokeneena,

– Linda