Hae
Fundamental

LOMA – miksi, milloin, kenelle ja miten?

Jos psykologit ovat kesäaikaan jonkin aiheen tiimoilta erityisesti esillä mediassa, niin antamassa asiantuntijalausuntoja keinoista laskeutua lomalle, lomailla mahdollisimman palauttavalla tavalla ja lopulta päättää loma niin, että sen hyvinvointia ylläpitävät vaikutukset säilyisivät mahdollisimman pitkälle syksyyn.

Viimeaikoina lomat ovat puhututtaneet mediassa myös muutoin. On ollut iltapäivälehtien kirjoituksia siitä, kuinka monella työntekijällä yhtäjaksoisen lomanvieton mahdollisuus jää alle neljään viikkoon, sekä asiaa yrittäjien ja työntekijöiden lomien välisistä eroista. Viimeisimpänä mediassa on kiertänyt laajalti Suomen Ylioppilaskuntien liiton (SYL) kannanotosta käynnistynyt keskustelu, joka näyttää nyt kulminoituneen sen kysymyksen ympärille kenellä on oikeus lomaan.

LOMAA TARVITSEVAT KAIKKI, MUTTA LOMA EI TAKAA PALAUTUMISTA

Väitän, että lomien merkitys yleisesti on korostunut poikkeuksetta eri elämän aloille ulottuvassa kiihtyvässä elämänrytmissä. Tälle kaiken kattavalle elämänrytmin kiihtymiselle on määritetty jopa oma käsitteensä – intensifikaatio. Pidän tätä melko kuvaavana.

Riippumatta siitä minkälaisessa elämänvaiheessa tai –tilanteessa on, palautumisen ja palauttavan lomailun opettelu näyttäytyy monelle tarpeellisena. Pelkästään loma kun ei itsessään vielä takaa riittävää palautumista (huomioiden, että loman puute tekee silti pidemmällä aikavälillä lähes varman palautumisvajeen). Sillä miten, missä ja milloin lomailemme on tutkitusti vaikutusta siihen, millaisia hyvinvointivaikutuksia lomalla meihin on. Esimerkiksi loman myönteiset vaikutukset lisääntyvät hieman reilun viikon ajan lomalle jäämisestä, mutta katoavat keskimäärin kahdessa viikossa loman loputtua!

KAUAS LÄHTEVÄLLE KAUASKANTOISEMMAT LOMAVAIKUTUKSET?

Koska loman palauttava vaikutus on osoitettu suhteellisen lyhytkestoiseksi, ei loman pituus ensisijaisesti ratkaise sen myönteisiä vaikutuksia. Käytettävissä olevia lomapäiviä ja -viikkoja suositellaankin mahdollisuuksien mukaan jakamaan useampaan pieneen pätkään. Lyhytkin lomapätkä voi olla vaikutuksiltaan yllättävän palauttava, jos se mahdollistaa riittävän arjesta irtaantumisen.

Usein psykologinen irrottautuminen – eli ajatuksien ja tunteen tasolla vapaalle vaihteelle siirtyminen – vaatii myös konkreettista arkiympäristöstä irrottautumista. Miksi näin? Mielessämme käy päivittäin yli 50 000 ajatusta ja ajatuksemme ovat luonteeltaan melko itseään toistavia. Suurin osa niistä ajatuksista, joita käymme läpi tänään, ovat todennäköisimmin nousseet mieleemme myös eilen ja edellisviikolla! Myös arjessamme toistuvat usein pitkälti samat paikat ja puuhat. Kuljemme töihin kutakuinkin samoja reittejä, ostamme ruokamme pääosin samoista supermarketeista ja arki-iltamme menevät todennäköisimmin pitkälti toistuvien aktiviteettien parissa. Samat, toistuvat ympäristöt myös osaltaan ruokkivat itseään toistavia ajatuksia. Osa paikoista nostattaa mieleemme muiston tai ajatuksia, joita olemme ko. ympäristössä aiemminkin kohdanneet. Tällöin tähän liittyvät ajatukset (ja tunteet) lisääntyvät.

Voi siis olla vaikea lomailla arkisessa ympäristössään ilman arkisia ajatuksiaan. Mitä stressaavampaa arki on ennen loman alkua ollut, sen todennäköisemmin arkiajatuksistaankin haluaa loman alkaessa hetken huilin. Jo päivän-parin irrottautuminen heti loman alussa voi auttaa ajatuksien uudelleen suuntaamisessa. Monelle ideaalivaihtoehto on suunnata loman alettua ulkomaille. Joskus riittävän kaukainen löytyy kuitenkin yllättävän läheltä. Kannattaakin pohtia, minkälainen ympäristö on itselle riittävän irti omasta arjesta, mutta kuitenkin helposti saavutettavissa.

PALAUTTAVAN LOMAN MAHDOLLISTUMINEN KITEYTYY NELJÄÄN KULMAKIVEEN

Psykologisen irrottautumisen lisäksi palauttava loma vaatii mahdollisuuden rentoutumiseen, sekä jonkinlaisen kokemuksen taidonhallinnasta ja kontrollista.  Moni voisi ajatella, että viimeinen asia mitä lomalta haluaa, on kontrolloida asioita, etenkin jos arki on kovinkin tarkkaan rytmitettyä. Lomaa edistävä kontrolli tarkoittaa kuitenkin ennen kaikkea mahdollisuutta valita vapaasti mitä, missä ja milloin tekee (tai jättää tekemättä) ja kenen seurassa lomapäivänsä viettää. Itse valittujen, mieluisten aktiviteettien äärellä rentoutumisen tunteenkin usein saavuttaa kuin itsestään. Kehon ja mielen rentoutumiseen voi tietoisesti pyrkiä erilaisten rentoutusharjoitusten avulla tai panostamalla lomapuuhiin, joilla tietää olevan palauttavia vaikutuksia. Loistavina esimerkkeinä näistä ovat muun muassa luonnossa liikkuminen ja saunominen -mökkisaunassa, jos mahdollista! Onnistunut rentoutumishetki ilmenee positiivisten tunteiden viriämisenä ja kehon rauhoittumisena. Taidonhallinnalla taas tarkoitetaan mahdollisuutta hyödyntää sellaisia taitoja vahvuuksia, joita itsellä on, mutta jotka poikkeavat työssä tai opiskeluissa käytetyistä taidoista.

Oikeastaan kaikki palauttavaa lomailua tukevat tekijät kiteytyvät siis myös mahdollisuuteen saada riittävästi vaihtelua loma-ajan ja arjen välille.

Vaikka on olemassa melko paljonkin yleisiä onnistuneen lomailun nyrkkisääntöjä ja hyväksi havaittuja palautumista tukevia keinoja, joutunee jokainen meistä silti sovittamaan ne omaan elämänrytmiinsä ja toteuttamaan niitä omien mahdollisuuksiensa puitteissa. Vuosien edetessä huomaan itsekin etsineeni minulle sopivaa työn ja loman rytmitystä. Muistan elävästi ne opiskeluvuodet, kun yliopiston ohella tein talvisin kahta työtä ja kesäisin kokopäiväisesti kesätöitä. Kaikkein kuormittavimmaksi olen kuitenkin kokenut täysipäiväisesti työelämään siirtymisvaiheen, jolloin alkutyövuosina tai työpaikkaa vaihtaessa lomaa ei ensimmäiselle vuodelle kerry ollenkaan, vaikka palautumisen tarve on suurinta usein juuri uuteen perehtyessä.

Sittemmin olen kokeillut erilaisia lomarytmityksiä ja todennut, että itselleni sopivat parhaiten lyhyet, suhteellisen usein toistuvat lomapätkät, jotka useimmiten käytän matkustellen. Viime vuonna pidin lomaa ruhtinaalliset viisi viikkoa, mutta kotiympäristössäni. Se taisi olla passiivisin lomani koskaan!

Tänä vuonna en pidä virallista kesälomaa ollenkaan, vaan jäin kolmeksi kuukaudeksi opintovapaalle. Starttasin opintovapaani kuitenkin kolmen yön Pariisin reissulla. Huomasin jo ensimmäisen reissuyön jälkeen unimaailmani vilkastuneen ja heinäkuun tuntuneen olevan alusta asti päiviään pidemmällä. Silloin kun stressitaakka ei ole kertynyt kohtuuttomaksi voi pienikin lomanpoikanen todella tehdä ihmeitä!

Olettekö te löytäneet itsellenne toimivimman tavan lomailla ja pystyttekö tätä toteuttamaan?

2 kommenttia

  1. kirahvi kirjoitti:

    Olisi ihanaa lomailla. Viimeksi olin lomalla 2014 ennen kirjoituksia.
    Olen opiskellut ja käynyt töissä samanaikaisesti vuodesta 2012. Opiskelijoillakin pitäisi olla mahdollisuus lomaan. Eipä ole, nytkin kela rokottaa reipasta töissä ja koulussa uurtavaa nuorta tulorajoilla. Olisin halunnut syksyllä ottaa iisimmin töiden suhteen, mutta ei, pitää palautella opintotukikuukausia ja repäistä energiaa tasapainoittamaan talous.

    • Linda kirjoitti:

      Olen kanssasi samaa mieltä. Jokaisella, myös opiskelijalla, tulisi olla oikeus oikeaan lomaan. Ensisijaisena toimena tämän mahdollistamiseksi pitäisin juuri tuota Kelan tulorajojen purkua tai ainakin höllentämistä. Moni on kanssasi samassa tilanteessa, jolloin töissä ahkeroituaan menettää tukensa joutuen tekemään entistä enemmän töitä – ja näin luopumaan lomamahdollisuuksistaan. Toivon, että lomattomien vuosien putkesi katkeaa pian!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *