Hae
Fundamental

Häät ulkomailla: ohjelma ja tarjoilut

Vietimme häät ulkomailla viime lokakuussa. Viime viikonloppuna oli Love me do – häätapahtumaa Helsingin kaapelitehtaalla, jonka yhteydessä meidänkin häämme kuvannut Petri Mast valittiin jo neljännen kerran vuoden hääkuvaajaksi! Saimme häneltä kuvat omista häistämme viime vuoden lopulla ja kotiuduimme itseasiassa juuri eilen häämatkaltamme. Ajattelinkin, että nyt ajoitus olisi lähes täydellinen palata vielä hetkeksi häidemme ohjelmaan ja tarjontaan, josta on pyydetty erillistä postausta.

Meidän häät ulkomailla vietettiin Espanjassa, Barcelonan kupeessa Torresin viinitilalle kuuluvalla Mas Rabell -ravintolalla. Paikka valikoitui siksi, että toinen vanhemmistani asui häiden aikaan Barcelonassa ja viinimatkailu on ollut puolisoni perheen kautta yhteinen harrastuksemme jo useamman vuoden. Torresin viinitilalla saimme siis yhdistettyä jotain meidän kummankin elämänhistoriasta kertovaa.

Häitä ehdittiin suunnitella runsaat vuoden päivät, jonka aikana lensin kaksi kertaa hääpaikalle: kerran yhdessä puolisoni ja ystäviemme kanssa maistelemaan läpi ja valitsemaan lopullisen menun ja toisen kerran lensin itsekseni hääpaikan järjestelmälle Bridal Day -messuille ottamaan tarkemmin selvää heidän yhteistyökumppaneistaan mahdollisesti haluamiemme lisäpalveluiden osalta. Lopulta ainoat ulkopuoliset palvelut, jotka häitämme varten ostimme olivat dj ja floristi. Kaikki muu tuli valmiina hääpaikan puolesta tai teimme sen itse. Olen yhä sitä mieltä, että kun paikka itsessään on kaunis, niin koristeiden osalta vähemmän on enemmän – moni etukäteen hankkimani asia jäi täysin käyttämättä.

Vaikka häät ulkomailla saattavat kuulostaa hurjan hulppeilta ja kalliilta, niin kohdallamme saimme kaiken samaan budjettiin mitä olimme varautuneet maksamaan Suomessa. Lento- ja majoituskuluja en toki tähän laske, sillä lomakuluja tulee muutoinkin. 🙂 Myös sormukseni ostin noin vuosi ennen häitä matkaltamme Abu Dhabiin ja sain sen huomattavasti edullisemmin kuin sormuksen vastaavilla karaateilla Suomesta. Suosittelenkin ottamaan rohkeasti eri vaihtoehdoista selvää (luotettavista lähteistä) ja hakemaan tietoa eri mahdollisuuksista, ennen kuin luopuu unelmistaan häiden suhteen!

Ohjelma – jotain omaa, jotain lainattua

Hääohjelmamme mukaili suurelta osin sellaisia hääperinteitä ja -ohjelmanumeroita, joihin Suomessa lienee useimmiten häissä törmättävän. Meillä oli itse tehty hääbingo, jonka kohtien etsimiseen meni yllättävän paljon aikaa! Suurin osa netistä valmiiksi löytyvien bingopohjien rastikohdista ei sellaisenaan miellyttänyt meitä, joten yhdistelimme kohtia useammista bingopohjista.

Varsinaisiin ohjelmanumeroihin olimme etukäteen toivoneet perinteisimmistä vaihtoehdoista vain morsiamen ryöstön ja olin esimerkiksi kieltänyt kenkäleikin kokonaan. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta meille oli tärkeää, että ohjelmanumeroissa pyrittäisiin aktivoimaan mahdollisimman suurta osaa vieraista – ei niin, että vain morsiuspari tekisi jotain. Morsiamen ryöstö onnistui mielestäni tässä todella hyvin ja sulhaselta vaadittiinkin juhlajoukkojen apuja, jotta kaikista rasteista selvittiin.

Suurempien ohjelmanumeroiden ohella olimme järjestäneet ympäristöön erilaisia pienempiä tehtäviä tai virikkeitä vieraille. Esimerkiksi photoboothin lisäksi olimme hankkineet kertakäyttökameroita, jotka sijoittelimme eri puolille juhlatilaa erilaisin tehtävänannoin, kuten ”ottakaa ryhmäkuva” ja ”ikuista unohtumaton hetki”. Tämä vinkki tuli hääkuvaajaltamme.

Lisäksi herkkubuffetiin (johon muuten raahasimme n. 10kg karkkia Suomesta!) pyysimme maksuksi herkuista avioliittoneuvoja.

Halusimme sekoittaa päiväämme ripauksen espanjalaisia tapoja ja kuulin ystävältämme, että osassa Espanjaa kakku leikataan miekalla. Niinpä isäni tilasi meille lahjaksi paikallisen ”häämiekan” kaiverruksella kakunleikkuuta varten. Miekka maksoi 36 euroa, eli kalliista hankinnasta ei tämänkään kohdalla ollut kyse. Lisäksi miekasta sai aivan ihanan, pysyvän muiston!

Yksi tärkeä osa juhlapäiväämme oli vieraidemme järjestämät musiikkiesitykset. Tällaiset aineettomat lahjat nousevat mielestäni hääjuhlissa aivaan erityiseen omaan arvoonsa.

Tarjoilut – tapasta ja viiniä

Espanjassa kun olimme nautittiin cockatil -tunnilla sekä yöpalaksi erilaisia tapaksia. Ruokailun valitsimme toteutettavaksi pöytiin tarjoiluna, sillä mielestäni siinä on oma erityisen juhlava tunnelmansa. Ruoat keräsivät hurjasti kehuja ja hääpaikan keittiön luomuksista vastasikin Torresin perheenjäsenten edustustehtävissä pitkään työskennellyt kokki. Suomen ja Espanjan välisen kulttuurieron huomasi juhlapäivän aikana mielestäni selkeimmin juuri tarjoiluissa. Henkilökuntaa oli huomattava määrä ja he pitivät läpi illan huolta, että kaikille riitti ruokaa ja juomaa.

Tarjosimme häissämme vieraille myös kaikki juomat koko illan, mutta olimme rajanneet vahvat alkoholit valikoimista pois. Suomesta olimme kuitenkin tuoneet mukanamme jokusen piilopullon, joita kaasot ja bestmanit piilottivat vieraita varten ympäri juhla-aluetta. Lisäksi meillä oli pieni sikaribaari illan bileitä varten.

Tällaisin eväin saimme järjestettyä toivomamme kaltaiset – rennot ja ikimuistoiset juhlat.

Kun omat häät ovat jo takanapäin ja ymmärtää kuinka suuri aika ja vaiva menee vain yhden päivän valmisteluun, huomaa suhtautuvansa myös aivan erilaisella herkkyydellä ja arvostuksella kaikkien läheisten häihin. Odotankin innolla jo kuluvan vuoden häitä ja sitä, että näen millaisin valinnoin kukin hääpari muodostaa hääpäivästään juuri omannäköisensä.

Minkälaiset hääohjelmanumerot tai tarjottavat ovat jääneet sinulle erityisesti mieleen?

Kaikki postauksen kuvat Petri Mast Photography.

Hääpaikka Mas Rabell.

Lue lisää häistämme aikaisemmista postauksistani.

Kolme yötä jouluun – oivalluksia pikkujoulukaudelta

Ajoittain ulos katsoessa tuntuu uskomattomalta, että enää on kolme yötä jouluun.  Etenkin eteläisemmässä Suomessa joulutunnelmaan pääseminen tuntuu olevan pitkälti mielen varassa, sillä maa on musta ja vetinen. Joulu piirtyy omaan mieleeni parhaiten lumenvalkeana, kiireettömänä ja läsnäolontäyteisenä aikana.

Tämä mielikuva elää vahvana siitä huolimatta, etteivät jouluni juuri koskaan mukaile sitä.

Viimeisimpinä vuosina olen useimmiten ollut valloittamassa maailmaa tai visusti työn äärellä hengähtäen vain hetkellisesti joulupyhinä. Tänä vuonna jouluni saapuu arjen äärellä, mutta maailma kutsuu vuoden alkajaisiksi.

Pohditko koskaan millaisen joulun omaan mieleesi piirrät ja miten se kohtaa sen, kuinka joulusi toteutuvat?

Todennäköisesti sekä joulustressi että joulurauha piiloutuvat juuri näiden mielikuvien ja niiden ohjaamien odotusten ja uskomusten taakse. Mitä ehdottomampi mieli on joulua kohti käydessään, sen suuremmin se stressaa sitä mikä ideaaleista jää uupumaan.

oivalluksia pikkujoulukaudelta

Ehkä juuri siksi, että joulu on tänä vuonna kohdallani kovin arkinen, olen erityisellä tavalla kerännyt mieleeni eri keskusteluista, tapahtumista ja juhlista pikkujoulukauden parhaita käytänteitä ja oivalluksia. Useat näistä sopivat erityisen hyvin myös varsinaisen joulun tunnelmointiin. Ja vaikka enää on kolme yötä jouluun ehtii näistä vielä nappaamaan kiinni halutessaan.

Ajoitus ja aikataulut

Tunnistin ajankäytöllisen ikuisuusongelman, jonka usein kohtaan muulloinkin kuin jouluna: suunnitelmia riittää rutkasti enemmän kuin aikaa. Jostain on välttämätöntä karsia. Kun jo lähtökohtaisesti pohtii mikä joulussa on kaikkein tärkeintä saada toteutumaan, löytyy herkemmin sallivuutta sille mikä jää kelkasta, jos kaikkea ei ehdi. Priorisointi tekee oman osansa joulustressin taltuttamiseksi.

Etenkin marraskuisin usein tuntuu, että viikonloput eivät riitä, vaikka kuinka priorisoisi. Jotain täytyy karsia, mutta toisaalta jotain voi myös pyrkiä tekemään toisin. Soimme osan pikkujouluista myös arki-iltoihin. Havahduin siihen, kuinka kiireettömyydellä ja läsnäololla höystetty jouluinen mielikuvani ylsi kaikkein lähimmäksi toteutumistaan juuri näissä.

Voiko jouluisia asioita tehdä myös jouluaaton ulkopuolella, jos tuntuu että aika ei riitä, mutta kaikki tekeminen on yhtälailla tärkeää?

Entä miksi aikataulut muuttuvat herkästi ehdottomiksi aattoa kohti?

Ikään kun joulu ei saapuisi ilman suursiivousta, lahjarallia ja ruokarumbaa. Kun aatto koittaa voi mieli ollakin kaikkea muuta kuin jouluinen. Voiko vastuuta jakaa useammalle tai itsensä päästää helpommalla?

Lahjat ja läsnäolo

Onko joku muu laillani kokenut, että läsnäolosta on tullut trendaava lahja? Ja juuri hyvällä tavalla. Lähes kaikissa käymissäni lahjakeskusteluissa moni on kertonut hankkivansa lahjaksi yhteistä tekemistä ja yhteisiä kokemuksia materian sijaan. Myös pikkujoulut ovat omassa lähipiirissäni vuosi vuodelta painottuneet enemmän yhteiseen tekemiseen varsinaisen varsinaisen juhlimisen sijaan. Olen ajatellut, että ikä tekee tässä tehtävänsä, mutta toisaalta havahtunut myös siihen, että arjesta aikaa halutaan tietoisesti irroittaa läsnäoloon ja pysähtymiseen.

Toinen loistava (pikku)joululahjaidea, jonka kuulin, oli antaa lahjaksi jotain omaa, jota ei enää tarvitse. Innostuimme ideasta niin, että ajattelimme kaveriporukalla kokeilla tätä ensi vuonna Secret Santa -hengessä. Muutenkin ekologisuus ja kestävät arvot tuntuvat näkyvän entistä enemmän myös joulussa.

Omaa jouluista mielikuvaani olen koittanut laveerata sallivaksi etenkin ajankäytön osalta. Usein jo uusien näkökulmien hakeminen omiin odotuksiin ja uskomuksiin voi laittaa jotain myös käytännössä liikkeelle – ja lopulta viedä enemmän kohti sitä, mistä uskomuksillaan luuli pitävänsä kiinni.

Joulukemisiksi suosittelen myös tätä viimevuotista, mutta aina ajankohtaista Maaret Kallion kolumnia.