Hae
Fundamental

Uusi vuosi ja vuosikymmen – aloita vuosisuunnittelusi tällä työkalulla

Uusi vuosi ja vuosikymmen avaa monelle elämässä uuden lehden uusine mahdollisuuksineen. Samalla se tarjoaa mahdollisuuden katsoa taakse menneeseen vuoteen ja reflektoida sen kulkua. Mitä tein ja koin vuoden aikana? Mitä tunsin, mitä opin? Miten tapahtumat minuun ja lähiympäristööni vaikuttivat? Kuinka olen muuttunut suhteessa vuodentakaiseen? Vuodessa ehtii monen elämässä tapahtumaan paljon. Vuosikymmenessä vielä enemmän.

uusi vuosi ja vuosikymmen käyntiin Vuosisuunnittelulla

Halusin tulla blogin puolellekin vinkkaamaan oivasta työkalusta, jonka avulla uusi vuosi ja vuosikymmen on mahdollista aloittaa ja suunnitella mielekkäällä tavalla. Year Compass -sivusto nimittäin tarjooaa ilmaisen vuosisuunnittelun vihkosen, jonka avulla voit peilata menneen vuoden tapahtumia ja hahmotella tulevaa vuottasi. Kuulin tästä sivustosta jokunen vuosi sitten kollegaltani ja olen sen jälkeen tehnyt vuodenvaihteen siirtymäni aina kyseistä vihkoa hyödyntäen.

Year Compassin vuosisuunnittelu vihkossa on kahdenkymmenen sivun edestä kysymyksiä ja reflektoitavaa sekä menneen vuoden kulun että tulevan vuoden tavoitteiden osalta. Jos vihkon haluaa täyttää ajatuksen kanssa, suosittelee Year Compassin tiimi, että siihen varaisi häiriötöntä aikaa kolme tuntia. Kyseessä on siis todella kattava vuosisuunnittelu työkalu! Itse olen usein täyttänyt vihkoa pikkuhiljaa, usein ilta-aikaan ennen nukkumaanmenoa. Näin olen parhaiten jaksanut ajatuksen kanssa keskittyä jokaiseen kohtaan.

Miksi vuosisuunnittelu ja menneen tarkastelu kannattaa?

Joillekin tavoitteiden asettaminen tai lupauksien tekeminen uudelle vuodelle tulee luontaisesti, toinen saattaa stressaantua ja kokea näistä liiaksikin painetta. Viime vuoden vaihteessa kirjoitin, että tutkitusti uudenvuoden lupauksen tehneet kuitenkin onnistuvat esimerkiksi haluamissaan elämänmuutoksissaan kymmenen kertaa todennäköisemmin! (Koko blogikirjoitukseni uudenvuoden tavoitteista voit lukea tästä.) Tietoinen ajatusten suuntaaminen oman elämän tärkeisiin ja merkityksellisiin tekijöihin myös helpommin ohjaa elämää haluttuun suuntaan.

Oman elämän ja sen tapahtumien äärelle asettuminen myös tukee ja opettaa itsehavainnointia – taitoa, jolla on suuri merkitys omien tunteidemme ja käyttäytymisemme ymmärtämisessä ja tietoisessa toiminnassa.

 

Suosittelen siis, että uuden vuosikymmenen kunniaksi annat vuosisuunnittelulle mahdollisuuden.

Voisiko uusi vuosi ja vuosikymmen näiden myötä avata sinulle tavalla, jota et ehkä ole osannut edes odottaa?

Kolme yötä jouluun – oivalluksia pikkujoulukaudelta

Ajoittain ulos katsoessa tuntuu uskomattomalta, että enää on kolme yötä jouluun.  Etenkin eteläisemmässä Suomessa joulutunnelmaan pääseminen tuntuu olevan pitkälti mielen varassa, sillä maa on musta ja vetinen. Joulu piirtyy omaan mieleeni parhaiten lumenvalkeana, kiireettömänä ja läsnäolontäyteisenä aikana.

Tämä mielikuva elää vahvana siitä huolimatta, etteivät jouluni juuri koskaan mukaile sitä.

Viimeisimpinä vuosina olen useimmiten ollut valloittamassa maailmaa tai visusti työn äärellä hengähtäen vain hetkellisesti joulupyhinä. Tänä vuonna jouluni saapuu arjen äärellä, mutta maailma kutsuu vuoden alkajaisiksi.

Pohditko koskaan millaisen joulun omaan mieleesi piirrät ja miten se kohtaa sen, kuinka joulusi toteutuvat?

Todennäköisesti sekä joulustressi että joulurauha piiloutuvat juuri näiden mielikuvien ja niiden ohjaamien odotusten ja uskomusten taakse. Mitä ehdottomampi mieli on joulua kohti käydessään, sen suuremmin se stressaa sitä mikä ideaaleista jää uupumaan.

oivalluksia pikkujoulukaudelta

Ehkä juuri siksi, että joulu on tänä vuonna kohdallani kovin arkinen, olen erityisellä tavalla kerännyt mieleeni eri keskusteluista, tapahtumista ja juhlista pikkujoulukauden parhaita käytänteitä ja oivalluksia. Useat näistä sopivat erityisen hyvin myös varsinaisen joulun tunnelmointiin. Ja vaikka enää on kolme yötä jouluun ehtii näistä vielä nappaamaan kiinni halutessaan.

Ajoitus ja aikataulut

Tunnistin ajankäytöllisen ikuisuusongelman, jonka usein kohtaan muulloinkin kuin jouluna: suunnitelmia riittää rutkasti enemmän kuin aikaa. Jostain on välttämätöntä karsia. Kun jo lähtökohtaisesti pohtii mikä joulussa on kaikkein tärkeintä saada toteutumaan, löytyy herkemmin sallivuutta sille mikä jää kelkasta, jos kaikkea ei ehdi. Priorisointi tekee oman osansa joulustressin taltuttamiseksi.

Etenkin marraskuisin usein tuntuu, että viikonloput eivät riitä, vaikka kuinka priorisoisi. Jotain täytyy karsia, mutta toisaalta jotain voi myös pyrkiä tekemään toisin. Soimme osan pikkujouluista myös arki-iltoihin. Havahduin siihen, kuinka kiireettömyydellä ja läsnäololla höystetty jouluinen mielikuvani ylsi kaikkein lähimmäksi toteutumistaan juuri näissä.

Voiko jouluisia asioita tehdä myös jouluaaton ulkopuolella, jos tuntuu että aika ei riitä, mutta kaikki tekeminen on yhtälailla tärkeää?

Entä miksi aikataulut muuttuvat herkästi ehdottomiksi aattoa kohti?

Ikään kun joulu ei saapuisi ilman suursiivousta, lahjarallia ja ruokarumbaa. Kun aatto koittaa voi mieli ollakin kaikkea muuta kuin jouluinen. Voiko vastuuta jakaa useammalle tai itsensä päästää helpommalla?

Lahjat ja läsnäolo

Onko joku muu laillani kokenut, että läsnäolosta on tullut trendaava lahja? Ja juuri hyvällä tavalla. Lähes kaikissa käymissäni lahjakeskusteluissa moni on kertonut hankkivansa lahjaksi yhteistä tekemistä ja yhteisiä kokemuksia materian sijaan. Myös pikkujoulut ovat omassa lähipiirissäni vuosi vuodelta painottuneet enemmän yhteiseen tekemiseen varsinaisen varsinaisen juhlimisen sijaan. Olen ajatellut, että ikä tekee tässä tehtävänsä, mutta toisaalta havahtunut myös siihen, että arjesta aikaa halutaan tietoisesti irroittaa läsnäoloon ja pysähtymiseen.

Toinen loistava (pikku)joululahjaidea, jonka kuulin, oli antaa lahjaksi jotain omaa, jota ei enää tarvitse. Innostuimme ideasta niin, että ajattelimme kaveriporukalla kokeilla tätä ensi vuonna Secret Santa -hengessä. Muutenkin ekologisuus ja kestävät arvot tuntuvat näkyvän entistä enemmän myös joulussa.

Omaa jouluista mielikuvaani olen koittanut laveerata sallivaksi etenkin ajankäytön osalta. Usein jo uusien näkökulmien hakeminen omiin odotuksiin ja uskomuksiin voi laittaa jotain myös käytännössä liikkeelle – ja lopulta viedä enemmän kohti sitä, mistä uskomuksillaan luuli pitävänsä kiinni.

Joulukemisiksi suosittelen myös tätä viimevuotista, mutta aina ajankohtaista Maaret Kallion kolumnia.